Haukkamäen luonnon historia

Maiseman yleispiirteet

Nuuksion alueen kallioperä on valtaosin syntynyt noin 1 900 − 1 820 miljoonaa vuotta sitten svekofennisen poimuvuoristomuodostuksen aikana. Jo kauan sitten tasoittuneen korkean poimuvuoriston syvälle kuluneet juuriosat muodostavat kallioperän laajalla alueella Etelä-Suomessa. Alueen yleisimmät kivilajit ovat mikrokliinigraniitti, granodioriitti ja Bodomin graniitti. (Lähde: Suomen Kansallisen Geologian Komitea: Nuuksio geo-opas.)

Nuuksion maisemalle ovat tyypillisiä rikkonaisen kallioperän muovaamat jyrkkäreunaiset laaksot ja niiden pohjilla olevat suot ja lammet, sekä korkeat kallioselänteet. Suurin osa lammista sijaitsee yli 70 metrin korkeudella merenpinnasta, ja kallionlaet tästä vielä runsaasti ylempänä. Maiseman vallitseva piirre onkin kallio, ja kallioiselle maalle tyypillinen lajisto. Kallioselänteiden väliin jää ylängöllä sijaitsevia suoalueita, kun taas kallioiden välisissä laaksoissa on savikoita.

Kuvan lähde: Maaperäkartta, GTK.

Kallio näyttää historiaa

Kalliolla ihminen pystyy asettamaan itsensä mittakaavaan luonnon ja maapallon historia näkökulmasta. Meillä Haukkamäen laella on muutama riippumatto, joissa saa vapaasti käydä aistimassa luonnonrauhaa. Kalliolla riippumattojen ohi kulkee luontopolku, ja koska kallio on myös alueen herkin alue, kävijöiden tulee pysytellä polulla, jotta kallion kasvillisuus ei kärsi.

Nuuksion kallioilla voi myös havaita viimeisimmän jääkauden jäämassojen liikkeiden suunnat kallioihin jääneistä jäljistä.

Asutusta alkoi syntyä Nuuksion ympärille

Tiedetään, että rautakaudella maanviljelys toi Nuuksion hedelmällisille ympärysalueille runsaasti asutusta, mutta järviylänkö, eli nykyisen kansallispuiston alue, pysyi eränkäynnin alueena. Lälhde: Luontoon.fi

Hawkhill sijaitsee Vihdin Tervalammen kylässä, jonka juuret ovat 1100-luvulla. Oheisessa Uudenmaan ja Hämeen läänin maanmittarina toimineen Nils Westermarckin geometrisessä kartassa vuodelta 1765 näkyy myös Hawkhillin nykyisen mökkikylän alue. Tämä Kaitalammen ja Poikkipuoliaisen välinen alue on metsämaata, joka karttaselityksessä kuvataan kallioiseksi. Verotettavaa niittyä ei ole tällä erämaisella alueella, ei liioin kulkuväyliä. B53:3/1-2 Tervalampi; Karta öfver omkretsråerne med beskrifning (1765-1765).

Alue on saanut olla rauhassa

Nuuksion alueelta ei juuri löydy kulttuurimaisemaa, sillä alueen luonnonmaisema on hallitsevampi. Kulttuurimaisema sijoittuu pääasiassa lampien välisille jokivarsille, joiden rantaniityiltä tehtiin ensin heinää, ja joita myöhemmin muokattiin viljelysmaiksi. Tieverkosto oli pienimuotoista 1900-luvulle saakka, eikä alueen halki vieläkään kulje merkittäviä väyliä. Onkin upeaa, että Nuuksion kansallispuiston alue on säilynyt niin koskemattomana.

Oheisella Kalmbergin kartaston lehdellä nro IV 1/1 vuodelta 1855 näkee, kuinka Nuuksion alue on lähes tietöntä erämaata, jonka soiden halki ei kulje edes talviteitä. Alueella ei sijainnut niin merkittäviä alueita tai viljelysmaita, että niillä olisi ollut sotilaallista merkitystä. Krimin sodan jälkeen laadittu suurpiirteinen kartasto tehtiin armeijan avuksi kuvaamaan huoltomahdollisuuksia.

Lähde: Jyväskylän yliopisto.

Viimeisten muutaman sadan vuoden aikaisia karttoja vertaillessa näkee, miten muuttumattomana alue on säilynyt.

Pitäjänkartalla vuosilta 1923-1924 Kaitlammen ja Papinniemen alueen välinen maisema on hyvin saman kaltainen kuin 1800-luvun pitäjänkartoissa. Poikkipuoliaiseen rajautuvalla savikolla peltoala on lisääntynyt, kun taas nykyisen kansallispuiston alue on edelleen valtaosin metsää.

Lähde: Kansallisarkisto, Maanmittaushallituksen arkisto.

Maata viljelyskäyttöön

Kuten Hawkhillin yrityksen tarinassa kerrotaan, mökkikylä on saanut alkunsa 1940-luvun lopulla kun nykyisten yrittäjien isovanhemmat Eino ja Toini ostivat maatilan Tervalammelta ja alkoivat viljellä maata. Myöhemmin he rakensivat alueelle mökkejä. Hawkhillin alue on siis kansallispuiston kupeessa ja maat ovat yrityksen omistuksessa. Alueeseen kuuluu niin metsää, suota, niittyä kuin laidunmaatakin.

Ilmakuvassa vuodelta 1948 näkyy, miten Papinniemen läheinen peltoaukea on laajentunut lähes nykyisen kaltaiseksi. Pitäjänkartassa vielä niittyinä hoidetut maat on otettu viljelyskäyttöön.

Hawkhillin peltoaukealla on viljelty heinää viimeiset parikymmentä vuotta. Pellon kehitysvaiheet hiljalleen kuivuvasta, alavasta maasta ensin niityksi ja myöhemmin pelloksi ovat tyypillisiä suomalaiselle maisemalle ja ihmisen ja ympäristön väliselle vuorovaikutukselle. Kuten muitakin alueen erilaisia maastotyyppejä – ikiaikaisia kallioita, soita ja metsiä – pidämme myös vanhan peltoaukean ja laitumen monimuotoisuuden vaalimista ja vastuullista käyttöä tärkeänä.