Ilmastovarjo tuo kaivattua arkijärkeä vastuullisuuskeskusteluun – siis hetkinen, mikä on ilmastovarjo?
Ilmasto- ja ympäristötyöhön liittyvä keskustelu sanastoineen kehittyy jatkuvasti, kuten myös tavat arvioida vastuullisuutta. Nykypäivänä paljon käytetty ja vakiintunut termi on esimerkiksi hiilijalanjälki, ja omaansa laskeskelevat niin organisaatiot kuin ihmisetkin.
Kansainväliseen keskusteluun on viime vuosina noussut uusi käsite “climate shadow”, eli suomalaisittain vaikkapa ilmastovarjo. Mikä on ilmastovarjo?
Se on kiinnostava lähestymistapa, johon tutustuminen kannattaa mahdollisesta termiähkystä huolimatta. Koska suomeksi aiheesta ei ole puhuttu juuri ollenkaan, täytyy kuitenkin aloittaa itse käsitteen määrittelystä ja merkityksestä.
Mikä on ilmastovarjo?
Ilmastovarjo kuvaa nimensä mukaisesti ihmisen tai organisaation ympärilleen luomaa ilmasto- ja ympäristövaikutusten “varjoa”. Termi voisi korvata nykyisen hiilijalanjälkiajattelun.
Ensimmäisen kerran sanaa käytti journalisti Emma Pattee vuonna 2021 julkaistussa artikkelissa, jonka sisältö on nykypäivänäkin varsin ajankohtainen:
“Kun hiilijalanjälkeen perustuva ajattelu ohjaa ihmisten ympäristötekoja, riski on se, että keskitytään helposti mitattaviin mutta vaikutuksiltaan mitättömiin yksittäisiin tekoihin, esimerkiksi valojen sammutteluun tai kierrätykseen. Kaikkeen tähän menevä energia pitäisi ohjata laajakatseisempaan ja merkityksellisempään työhön, esimerkiksi paikallispoliitikkojen lobbaamiseen tai työpaikan ympäristölle haitallisten käytäntöjen esiin nostamiseen.”
Pattee kohdisti artikkelinsa ennen kaikkea kuluttajille, ja keskustelu ilmastovarjosta onkin toistaiseksi käsitellyt kuluttajavalintoja ja muita yksityishenkilöiden toimia.
Ilmastovarjoa voisi kuitenkin kenties käyttää yritysten ja muiden organisaatioiden vastuullisuustyössä aivan yhtä lailla.
Mielestämme hiilijalanjälki oli varsin tarpeellinen työkalu, jonka ansiosta lukemattomat ihmiset ja organisaatiot ovat pystyneet tekemään hyviä ilmastotoimia. Mekin olemme laskeneet hiilijalanjälkemme vuodesta 2019 saakka. Hiilijalanjälki on kuitenkin luonteeltaan kvantitatiivinen, laskettavissa oleva, mikä on sekä sen etu että heikkous. Päästöjen mittaaminen on elintärkeää – mutta yksinään se ei riitä.
Miten ilmastovarjoa voisi soveltaa yrityksissä
Koska ilmastovarjo ei ainakaan vielä ole vakiintunut tai virallinen käsite, saatavilla ei ole myöskään mitään virallista tapaa laskea tai arvioida sitä. Vielä ainakaan!
Artikkelissaan Pattee kuitenkin jakaa ilmastovarjon käsitteen kolmeen eri osa-alueeseen: kulutus, valinnat ja huomio. Näitä kolmea voidaan soveltaa myös yrityksiin ja muihin organisaatioihin. Kokeilimme, miltä tämä näyttäisi.
1. Kulutus
Tähän osioon kuuluu tietenkin oma kulutus (sisältäen esim. hiilijalanjäljen). Sen lisäksi oleellista olisi arvioida esimerkiksi, minkälaista kulutuskäyttäytymistä yritys vaikuttaa kannattavan viestinnässään.
Tämä osio voisi sisältää myös asioita, joita hiilijalanjäljen laskennassa ei huomioida – ajatellen esimerkiksi GHG-protokollan SCOPE 3 -päästöjä ja mitä niistä jää pois.
Kerta kaikkiaan ajatus olisi soveltaa arkijärkeä organisaation toimintaan ja tutkia, minkälaisia ilmasto- ja ympäristövaikutuksia se aiheuttaa nykyisen raportoinnin ulkopuolella. Usein raportoinnin ulkopuolelle jäävät vaikutukset ovat joko vaikeasti mitattavia, liian suuria kompensoitavaksi tai kahden eri toimijan välisellä “harmaalla alueella”. Aidosti vastuullinen organisaatio kuitenkin vähintään raportoisi näistä läpinäkyvästi.
Hawkhillilla esimerkiksi ruoan ympäristövaikutukset ovat suuri, tähän aihepiiriin kuuluva kokonaisuus, jonka arviointia kehitämme joka vuosi. Samoin etsimme uusia tapoja vähentää sen ympäristövaikutuksia. Esimerkiksi vuoden 2023 vastuullisuusraportissamme kuvaillaan, miten saimme vähennettuä ruoan hävikkiä merkittävästi. Loogisesti ajateltuna tämä tietenkin vähentää ruoan päästöjä, vaikka emme (ainakaan vielä) pysty todentamaan sitä laskelmilla.
2. Valinnat
Tämä osio sisältäisi tietenkin yrityksen tai organisaation omat arvot auki kirjoitettuna sekä tietoa siitä, miten laajalti ja millä tavalla vastuullisuus ohjaa valintoja sekä strategisella tasolla että päivittäisessä toiminnassa.
Sen lisäksi kaikkien toimittajien, alihankkijoiden, kumppaneiden sekä investointien ja lahjoitusten kohdeorganisaatioiden vastuullisuustyö ja ilmastovaikutukset tulisi arvioida niin hyvin kuin se on mahdollista. Sidosryhmien arviointiin ei riitä se, että pyydetään ilmastoraportteja tai päästölaskennan tuloksia. Parhaimmillaan jokaisen organisaation aidot arvot, valinnat ja oma ilmastovarjo tuotaisiin näkyväksi.
3. Huomio
Tässä kohdassa tarkastellaan sitä, miten paljon aikaa ja resurssia organisaatio investoi omiin vastuullisuusprojekteihinsa sekä ilmasto- ja ympäristötoimista käytävään julkiseen keskusteluun. Nykypäivänä on itsestään selvää, että joka yritys haluaa sanoa vastuullisuudesta jotain – mutta kuulostaako viestintä yleisten fraasien toistamiselta tai pelkästään puheelta oman myynnin edistämiseksi, vai kuuluuko puheesta aito sitoutuminen positiivisiin toimiin ja niiden edistämiseen? Luoko organisaatio käytännössä toimivia ratkaisuja ja saavuttaako se myös konkreettisia tuloksia? Näin ymmärrettynä ilmastovarjo siis kuvaa organisaation oman toiminnan lisäksi myös “heijastevaikutuksia”, joita se toimiessaan luo ympäristöönsä. Nämä voivat olla positiivisia tai negatiivisia.
Oma paras esimerkkimme tämän aihepiirin työstä on Hawkhillin Annu Huotarin pitkäjänteinen osallistuminen alan vastuullisuuskeskusteluun. Vuoden 2023 lopussa Annu valittiin Visit Finlandin ensimmäiseksi vastuullisuuslähettilääksi.
Miksi ilmastovarjosta kannattaa kiinnostua?
Ilmastotyö ei odota, ja maailma tarvitsee edistyksellisempiä toimia. Ilmastovarjo voisi auttaa organisaatioita löytämään niitä rohkeammin ja innostaa yhteistyöhön.
Kun on selvittänyt, mikä on ilmastovarjo ja miten sitä sovelletaan, sitten tarvitaan tietenkin toimia ja tavoitteita. Ilmastovarjo peräänkuuluttaa myös sellaisia toimia, joiden vaikutuksia ei voi mitata mutta jotka arkijärjellä tietää olevan tärkeitä.
Esimerkiksi vähäpäästöisiä tuotteita myyvä yritys saattaa havahtua huomaamaan, että vaikka tuotteet ovat ekologisia, yritys kannattaa mainostaessaan ja viestiessään vastuutonta kulutuskulttuuria. Samaan aikaan jollakin perinteisellä alalla toimiva yritys, joka investoi työntekijöiden kehitykseen ja koulutukseen, saattaa luoda positiivisia vaikutuksia paljon yli oman toiminnan piirin.
Tämän tyyppinen kokonaisvaltainen ajattelu on toki monessa mielessä vaativampaa kuin pelkän oman tontin arviointi laskemalla ja mittaamalla. Eikä yllä oleva yhteenveto ole missään nimessä käyttövalmis ohje ilmastovarjon arviointiin, vaan pikemminkin keskustelunavaus.
Miten ilmastovarjoa voisi hyödyntää fiksusti, nykyisten tapojen päälle rakentaen? Arviointi- ja raportointihomma on jo nyt perin raskasta, eikä siitä kannattaisi vasiten tehdä raskaampaa. Pikemminkin peräänkuuluttaisimme tekemisen meininkiä ja yhteistyön henkeä. Tätä kannattaa miettiä alakohtaisesti. Esimerkiksi matkailualalla käytössä oleva Glasgown ilmastojulistus, jonka mekin allekirjoitimme, sisältää ilmastovarjon mukaista ajattelua jo valmiiksi.