Nuuksio luonto on monipuolista ja täynnä elämää – lue vinkit luontokohtaamisiin
Nuuksion ylängöllä sijaitsee yli 100 lampea ja järveä, alueen luonto on säilynyt koskemattomana korkeiden kallioiden ja karun luonteensa vuoksi. Viljavammat lehdot ympäröivät kangasmetsää ja mustikkaa kasvavia kuusimetsiä. Ylängön 200 neliökilometrin alueesta vain neljännes on kuuluu kansallispuistoon.
Purolaaksoista nousevat jalopuut; vaahtera, metsälehmukset, tammi ja pähkinäpensas. Keidassoilla kasvavat tervalepät ja umpeen kasvaneet suolammet ja laajat kankaat tuovat aidon pohjolan erämaan tuntua.
Nuuksion nimi juontaa saamelaiskulttuuriin
Nuuksion keskikylän historia juontaa 500 vuoden taakse, Pitkäjärven ensimmäinen kartano nousi alueelle jo 1700-luvun lopulla. Löytyy alueelta myös Suomen vanhin laskettelukeskus, Swingill, joka on ollut osa Solvalla urheiluopistoa. Vaikka asutuksella ja on oma merkityksensä alueelle, on Nuuksio aina ollut luontokohde.
Pohjoisen taigaa paikoin muistuttava erämaa on saanut leimansa pohjoisen kansoilta, Nuuksion nimen uskotaan periytyvän saamen kielestä. Saamelaisia kulki alueella esihistoriallisina aikoina ja pitkäjärvelle annettu nimi njukča, laulujoutsen, on jalostunut myöhemmin ja asettunut muotoon Nuuksio vasta 1920-luvulla.
Vuonna 1994 Tervalammen kartanon 18 neliökilometrin kokoinen maa-alue julistettiin kansallispuistoksi, josta se on laajentunut nykyiseen muotoonsa.
Kansallispuisto täynnä elämää
Nuuksion kansallispuiston tunnuksena on liito-orava, joka on viime aikoina levinnyt jopa Helsingin keskustan puistometsiin. Kansallispuiston 53 neliökilometrin alueella liito-orava on elementissään ja sen asuttamia metsäalueita on löydetty lähes 200.
Liito-oravat liikkuvat usein hämärässä, mutta saattaa harmaan värisen otuksen nähdä hyppivän puuston suojassa myös päiväsaikaan. Rehevät kuusimetsät, jykevät haavat ja koivut ovat liito-oravan suosiossa. Puiden juurilla voi nähdä riisin kokoisia papanoita, joiden väri vaihtelee mustasta kevään kellertävään. Maahan liito-orava ei laskeudu.
Nuuksion kansallispuistossa vierailee vuosittain lähes 400 000 ihmistä, monilla lemmikki mukana. Silti tilaa on myös villieläimille, puiston tunnus voisi hyvin olla korkeiden kallioiden ja syrjäisempien puiston osien asukki, maamme ainoa kissapeto ilves.
Kissapetoja ja saaliseläimiä
Ilveksiä kohdataan Nuukiossa harvoin, mutta talven aikana hangissa voi nähdä pyöreähköt tassun jäljet, jotka voi tunnistaa kissoille tyypillisesti sisään vedetyistä kynsistä. Suomen reilusta 2000 ilveksestä Uudellamaalla asustaa arvion mukaan reilut 200.
Ilveksen saaliseläimet, metsäkauriit ja valkohäntäkauriit ovat kävijälle todennäköisempiä bongauksia, samoin Euroopan suurin maaeläin hirvi. Todella onnekas kohtaa purolaaksossa saukon tai kolosta kurkistavan mäyrän. Näädän läsnäolon tunnistaa keskelle polkua, näkyvälle paikalle tehdyistä jätöksistä.
Ketut, jänikset, metsämyyrät ja polun yli kulkeva päästäinen kertovat, että Nuuksio on koti valtavalle määrälle eläimiä.
Monipuolinen linnusto tarjoaa nähtäväksi käpytikan, palokärjen tai harvinaisen pohjantikan. Huhuileva ääni paljastaa viiru- tai lehtopöllön. Järvellä kiiltää valkoisena kansallislintumme laulujoutsen ja vesillä voi bongata myös kaakkurin.
Miten luontoa kohdataan ja kunnioitetaan
Luontoon ja eläimistöön kannattaa tutustua vuoden ympäri. Eläinten kohtaaminen vaatii kärsivällisyyttä ja tarkoituksenmukaisuutta. Kovat äänet ja koirat pitää jättää kotiin ja poluille suunnata aikaisin aamulla tai illan hämärtyessä. Liikkua rauhassa, hiljaa ja tarkkailla ympäristöä. Pysähtyä kuuntelemaan ja miettiä omaa roolia tarkkailijana, metsän eläinten vieraana.
Tässä 5 vinkkiä luontoretkelle
- Lähde tarkoituksella liikkeelle silloin, kun poluilla on rauhallisempaa. Aikainen aamu ja iltahämärä ovat parhaita aikoja.
- Kulje hiljaa, älä ota mukaan lemmikkejä.
- Muista tarkkailla ympäristöä, ääni liike paljastaa sinut mutta myös eläimet.
- Lataa puhelimeen valmiiksi kuvia eläinten jäljistä ja jätöksistä. Netistä löydät myös lintujen ääninäytteitä, joiden avulla tunnistaa lajeja.
- Kiikareista on hyötyä ja kamerassa saa olla reilu zoomi, sillä aivan lähituntumaan eläimet harvoin päästävät.
Usko siihen, että luonto ja eläimet ovat läsnä, älä luovuta. Eläinten näkeminen ei ole helppoa, mutta sinnikkyys palkitaan. Itse olen bongannut tunnin iltakävelyllä kärpän, metsäkauriin, viirupöllön ja myyrän. Ihastellut metsäaukealla kurkia ja hetken päästä kuvannut hirven lähietäisyydeltä, seuraillut päästäisen touhuja hiekkatien varrella ihmisten kulkiessa.
Pienenä mainospalana on hyvä muistuttaa, että alueelle majoittuminen avaa oven aivan uudenlaiseen kokemukseen kun luonnon tarkkailu on mahdollista ympäri vuorokauden ja rauhalliset polut aukeavat heti mökin ovelta.